Friday 25 December 2015

Merry Christmas!

Hyvää joulua kaikille ihanille lukijoilleni! Otin eilen asukuvat tästä kuvassakin vilahtavasta jouluisesta asustani, mutta julkaisen ne vasta varmaankin ensi viikon puolella. Nyt on kiva vaan rentoutua ja nauttia jouluisesta tunnelmasta. Ja syödä. Syödä ihan helvetisti.

Wishing you all a very merry Christmas my lovely readers! I took photos of this very Christmassy outfit you can see in this photo and I will publish them soon, but not today. Now it's just nice to relax and enjoy the Christmassy atmosphere. And eat. Eat a lot.



Miss Liida Inez

Saturday 19 December 2015

OOTD: It's beginning to look a lot like Christmas

Olen viimein löytänyt kauan kadoksissa olleen joulufiiliksen. Joulufiilis yllätti, kun olin viikko sitten Helsingissä ihailemassa jouluvaloja (ja vähän shoppailemassakin, ostokset näette vielä myöhemmin). Viimein olo on jouluinen ja elämä hymyilee. Tarvitsisin selkeästi sellaisen perinteisen ruman joulupuseron, mutta en vain yhtään tiedä mihin sen yhdistäisin, joten vähän turhaa sellaista mennä ostamaan. Olen jo ikuisuuden yrittänyt metsästää täydellistä mustaa hametta, mutta miten voikin olla niin vaikeaa löytää täydellistä yksilöä? Kaikissa muissa mahdollisissa väreissä kivoja hameita kyllä löytyy, mutta ei mustana! Perhana, sanon minä. Marimekon liikkeen ikkunassa näin täydellisen yksilön, mutta LOL, en todellakaan maksa 180 perus mustasta hameesta, kun voin saada sellaisen vintageliikkeestä alle kolmellakympillä. Kun vain löytäisin Sen Oikean... hameen siis!


Kovaa vauhtia lähestyvän jouluaaton kunniaksi pukeuduin hyvin jouluiseen asuun. Oikeastaan pidin tätä asua päällä jo muutama viikko sitten, mutta sain sen kuvattua vasta viime viikolla. Eli eh, olen vähän myöhässä kaiken suhteen. Halusin kuitenkin ikuistaa tämän asun kuviin, kun se oli mielestäni tosi kiva ja jouluinen. Minkäs teet, kun päivät hämärtyvät niin nopeasti ja ovat sateisia. Piti hyödyntää viime viikon maanantai, jolloin ei satanut ja kuvaajakin pääsi paikalle ennen kello neljää. Tässä välissä on ehtinyt tapahtua vain yksi muutos, nimittäin hiuksista lähti aika runsaastikin pituutta! Suunnittelemani 10 sentin sijaan pituutta taisi lähteä lähemmäs 20 senttiä. Ensijärkytyksen jälkeen olin yhtä hymyä, sillä nämä "uudet" hiukset ovat aivan ihanat! Hiustenlaitto helpottui taas huimasti ja hiukset näyttävät superkivoilta myös auki. Ja kiharat pysyvät yllättävän hyvin - sen jälkeen kun on suihkuttanut niihin kilon lakkaa. Näihin saa siis kuitenkin edelleen victory rollsit sun muut vintagekampaukset tehtyä.


Nyt alkoi minullakin joululoma. Torstaina myöhään illalla oli minun lukiovuosieni viimeinen joulujuhla ja yökirkko. Olen aina rakastanut koulujen joulujuhlia, mutta varsinkin nämä lukion joulujuhlat ovat olleet tosi kivoja. Ilta alkoi perinteisesti joulupuuron, glögin ja piparien nauttimisella ja joulujuhlien jälkeen lähdimme soihtukulkueessa kirkolle. Erityisesti tykkään tuosta yökirkosta, joka kestää about vartin yli kahteentoista. Se on minusta kiva perinne ja viimeistään silloin pääsee joulutunnelmaan. Otin joulujuhla-asustani asukuvat ja julkaisen ne vielä ennen jouluaattoa. Tykkäsin asustani tosi paljon, harmi että kuvat piti ottaa salamavalon kanssa.

Olen jotenkin hirveän uupunut ja vaikka varmasti sääkin siihen vaikuttaa, uskon koulun olevan varsinainen pääsyy. Olen jo aloitellut yo-kirjoituksiin lukemisen, sillä en aio toistaa sitä kauheaa virhettä, jonka tein syksyllä. Lukeminen jäi nimittäin aika minimaaliseksi (tässä puhutaan nyt päivistä, krhm), ihme, että sieltä tuli niinkin hyviä arvosanoja. Tällä kertaa en enää voi luottaa hyvään tuuriini, varsinkin kun nyt keväällä minulla on ne tärkeämmät aineet edessä ja tavoittelisin sitä laudaturiakin jostain aineesta. Ei ole varaa mokailla. Englantia ja äidinkieltä alan lukea vasta loman jälkeen, mutta venäjän lukemisen aloitin jo nyt. Yllätyinkin iloisesti lukiessani yhtä venäjänkielistä lastenkirjaa, jossa kerrotaan uuteen vuoteen liittyviä tarinoita. Ymmärsin lähes kaiken! Ja jos en joitakin sanoja ymmärtänyt, osasin suunnilleen päätellä ne lauseyhteydestä. Kirjassa on perinteisiä venäläisiä tarinoita, mutta löytyipä sieltä Zacharias Topeliuksenkin satu! Lastenkirjahan se on, mutta venäjäni onkin vielä kaukana sellaisesta tasosta, että pystyisin valitsemaan kevyeksi iltalukemiseksi Dostojevskin tai Tolstoin tuotantoa. Toisaalta noiden herrojen kirjat eivät kyllä ole suomenkielelläkään mitään kevyttä iltalukemista...


Väänsin torstaina ennen joulujuhlia piparkakkutaikinankin ja eilen tein piparit. Tein piparit, voiko noin edes sanoa? No, enivei, tänään ajattelin koristella ne, tai ainakin aloitella. Niitä tuli nimittäin tehtyä melkoisen suuri määrä. Minulle on aina ollut tärkeää tehdä piparit alusta saakka itse. Aiemmin olen tehnyt piparit jo joulukuun alussa, mutta nyt vähän venähti koulukiireiden takia. Tänään menen jälleen uimaan ystävän kanssa näin heti aamusta, toivottavasti ei ole porukkaa hirveästi... Nyt ei enää tosin ole niin hirveää, kun pystyn uimaan ilman kellukkeita, joskin kyllä ihmiset näkevät etten ole vielä uimataitoinen, sellaista räpiköintiä se uimiseni kuitenkin on. Suurin osa energiastani menee pään pitämiseen pinnalla, sillä en vieläkään halua laittaa päätäni veden alle.  Hitaasti mutta varmasti eteenpäin! Maanantaina lähden viimein joululahjaostosreissulle, heh. Ei tämä vielä paha, joku joulu ostin lahjat 23. päivä! En juurikaan stressaa joulun tai lahjojen takia ja tiedän kyllä muutenkin kaikki lahjat mitä haluan ostaa, pitäisi vain löytää ne... Olen lähinnä innoissani! Tykkään kyllä ostaa lahjoja, ongelma on vain se, että välillä on hankala keksiä mitä ostaa lahjaksi. Nyt minulla on kuitenkin niin hulppeat suunnitelmat, että ei mitään rajaa!

Noh, nyt minä lähden uimaan. Toivotaan, etten huku.


I have finally found the Christmas spirit! A week ago I visited Helsinki and saw all its beautiful Christmas lights. It made me realize how close Christmas really is! I even dressed up in this very Christmassy outfit. After the shoot I had my hair cut and it's so much better now! It's much shorter, but I'm still able to do victory rolls etc. 

We celebrated Christmas at school on Thursday and it was actually my last Christmas celebration in this school. I took some photos of my outfit and I will publish them before Christmas Eve. Also my Christmas holiday began and finally I can get some sleep! I've been really tired and weary because of school. I also have my matriculation examination in spring (like part 2, I already had Swedish and religion in autumn, now I will have native tongue, Russian and English) and I have already started to study. Just Russian though, because it's the toughest one.

Today I'm going to decorate my ginger biscuits! I made them yesterday. But before that I'm going to the swimming hall with my friend, I'm a bit nervous again... Maybe it'll go fine!

Miss Liida Inez

Thursday 10 December 2015

OOTD: Baby, it's cold outside

Yritän tässä vähän nostattaa omaa joulufiilistäni ja tuoda sitä tänne bloginkin puolelle nimeämällä nämä asupostaukset joululaulujen nimillä. Itse asukuvista ei nimittäin joulutunnelma välity, sillä täällä etelässä on vielä lumetonta ja harmaata. Uskaltaisin jo sanoa, että edessä on musta joulu, ellei jotain todellista joulun ihmettä tässä ehdi tapahtua. Voihan sellainenkin toki tapahtua, sillä ensi viikolle on kovasti lupailtu pakkasta. Ei tästä Suomen säästä ota selvää, toisena päivänä paistaa aurinko kirkkaansiniseltä taivaalta, seuraavana sataa vettä ja tuulee niin että ei meinaa pysyä pystyssä. Olisin kyllä ihan superonnellinen, jos lunta vielä ehtisi tulla ennen jouluaattoa! Kylmä kuitenkin on jo, lähinnä tuon pirullisen tuulen takia.


Tällä kertaa päällä oli 40-luvun röyhelöpaita, pari kolme viikkoa sitten ostettu hame, VILA:n neuletakki ja 40-luvun kengät. Aika basic asu. Hameen kanssa sopii hyvin myös tyllialushame, mutta en jaksa vaivautua sitä laittamaan päälle kovan tuulen takia. Takin kanssa pidin muhkeaa ja lämmintä huivia, sillä jostain syystä kurkkuni oli vähän kipeä. Olen saanut jonkun ihmeellisen kuivan yskän ja tuntuu siltä, että yskin kohta keuhkoni pihalle. Taidan kyllä tietää mistä yskä ja allergiaoireeni johtuvat, mutta en voi asialle oikein mitään tehdä. Höh. Ei auta muu kuin kärsiä.


Kävin eilen toista kertaa uimassa sitten uimakoulun loppumisen. Taas oli melkoiset ongelmat, kun edellisestä uintikerrasta oli tullut kuluneeksi kaksi viikkoa. Vaikka koenkin päässeeni pahimmasta pelosta eroon aikuisten uimakoulussa, en ole vieläkään täysin sinut veden kanssa. Yksi ystävistäni harrastaa kilpauintia ja menin uimahallille hänen kanssaan, sillä en vielä kehtaa tai uskalla mennä yksin uimaan. Tämä ystäväni ei varsinaisesti minua yritä neuvoa, on vain lähinnä henkisenä tukena ja juttutoverina. Tai kuten minä sanon, hengenpelastajana, koska olen ihan varma että olen niin sählä, että onnistuisin varmaan hukkumaan uimahallissa. Eilen tapahtuikin aivan helvetinmoinen läpimurto uimisen suhteen, sillä uin ilman mitään kellukkeita! Siis uin kuten pitääkin uida! Tai no, varmaan aikamoista räpiköintiä se uimiseni oli, mutta uinpahan kuitenkin ilman kellukkeita. Ystävällä oli tiukahko aikataulu ja se paljastuikin hyväksi jutuksi, sillä hommat piti hoitaa nopeasti. Ei siinä ehtinyt pelätä, hah! Uin tietenkin vielä siten, että sain reunasta heti kiinni ja jalatkin ylsivät koko ajan maahan. Emme muutenkaan ehtineet harjoitella ilman kelluketta uimista kuin ehkä 15 minuuttia. Syvempään kohtaan tullessa piti pysäyttää, sillä alkoi ahdistaa. Silti tuntui hurjalta, huhhuh. Vielä heilutellessani tunnin alussa varpaitani varovasti vedessä tokaisin, etten kyllä ymmärrä, miten pystyn ikinä uimaan ilman kellukkeita kun jo pelkkä veteen meneminen ahdistaa. Kunhan pääsen jyvälle rintauinnista (en osaa vieläkään rintauinnin potkua, eli kunhan uskallan uida ihan kunnolla ilman kellukkeita, alan harjoitella sitä), pitäisi varmaan harjoitella selkäuintia. En kyllä tiedä miten se käytännössä tapahtuu, sillä selkäuinti oli minulle uimakoulussa vaikeaa - tai oikeastaan mahdotonta. Nousee jo tuskanhiki otsalle, kun ajattaleekin koko uintitekniikkaa. Ehkä tyydyn vain rintauintiin.

Löytyykö muuten kiinnostusta sille vesipelko ja uimataidottomuus -postaukselle? En viitsi sitä turhaan julkaista, pelkään että se on turhaa ulinaa ja valitusta koko postaus, heh. Nyt minun pitää kyllä muokata vähän sitä loppua, kun onnistuinkin uimaan ilman kellukkeita.


Minulla on muuten tänään viimeinkin kampaaja. Ihanaa! Hiukseni ovat taas kasvaneet ihan liian pitkiksi ja olen jo useiden viikkojen (tai peräti kuukausien) ajan suunnitellut ajan varaamista kampaajalle, mutta se on vain jotenkin niin kauhean vaikeaa. Aina vähän pelottaa se lopputulos, vaikka minulla onkin vakiokampaamo, jossa käyn. En muutenkaan erityisemmin nauti kampaajalla käymisestä, se on vähän tylsää. Mutta no, nytpähän on varaus tehty. Luvassa siis ihan vain latvojen leikkuuta, aika runsaastikin. Pitkien hiusten kanssa on vain niin vaikeaa toteuttaa vintagekampauksia, mikä on toki ymmärrettävää, sillä eihän 40- ja 50-luvuilla naisilla yleisesti ottaen ollutkaan kovin pitkiä hiuksia.

Tänään oli myös palautuspäivä, jota odotin hieman hermostuneena. En ollut ihan varma menikö koeviikkoni penkin alle vai ei, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Hyvin koeviikko kuitenkin meni, ihme ja kumma! Tyytyväisin olin äidinkielen esseekurssin kokeeseen (eli esseeseen), josta tuli 50 pistettä. Luulin, että koko essee meni aivan päin helvettiä, sillä en päässyt siihen kuuluisaan "flow-tilaan", johon yleensä pääsen aina kirjoittaessani esseitä. Oli jotenkin todella tuskaisaa se kirjoittaminen, mutta hyvin se nyt kuitenkin meni. Äidinkieli ja venäjä ovat minulle ne tärkeimmät aineet (en minä tässä muuten stressaisi) ja niiden kahden välillä vähän pompinkin miettiessäni jatko-opintoja... saa nyt nähdä. Joku yhdistelmä voisi olla hyvä. Kieliä minä kyllä haluan lähteä opiskelemaan, se on selvää. Tai no, never say never, jossain vaiheessa harkitsin ainakin osittain tosissani teologiaa, mutta en uskoisi sen kuitenkaan olevan minun juttuni. En siis mitään papin uraa jonkinlaisena ateistina ajatellut, lähinnä tutkijan ura kiinnosti. Mutta kyllä nuo kielet taitavat olla enemmän minun juttuni.


I'm trying to get into the spirit of Christmas by naming the titles with Christmas songs <-- I have no idea if that was good English, sounds terrible to me, but oh well, you got the idea. So anyway, we don't have any snow here and I'm pretty sure we will have a snowless Christmas. So sad.

Yesterday I went to the swimming hall with my friend who is a competitive swimmer. I'm still not completely comfortable in the water, but my fear isn't so bad anymore. Actually, I swam without any floating devices for the first time in my whole life! It probably looked horrible, but still, I swam like a normal person swims! I swam in a pool where my feet reached to floor and I was able to touch the edge of the pool, but I'm still very proud of myself. Yay! 

Today I will have my hair cut, finally! It has grown way too long. I also got my exams back (I had an exam week a couple of weeks ago) and I did pretty well! 

Miss Liida Inez

Tuesday 1 December 2015

Joulufiilistelyä, vesipelkoa ja koulustressiä / I'm back!

Olen ollut huono bloggaaja. Pahoittelen. Yksi postaus marraskuussa, kai tätäkin voi pitää jonkinlaisena saavutuksena. Nyt luvassa kuitenkin tällainen sekava kuulumispostaus, jossa ei ole minkäänlaista punaista lankaa. Kuvituksena muutamia kuvia menneiltä viikoilta.


Vanhan kaupungin joulunavajaisissa. Laatu 6/5.

Minulla oli suorastaan helvetillinen jakso koulussa: kaksi kurssia englantia, kaksi kurssia äidinkieltä, espanja (miksi???) ja venäjä. Tajusin jakson aikana a) espanja ei ole minun juttuni b) venäjä on hypännyt kieliopin suhteen ihan absurdille levelille ja minä turhaudun c) englannin sanat ovat niin ihmeellisiä, että minusta tuntuu kuin olisin juuri aloittanut uuden kielen opiskelun d) suomen kielen kielioppi on kamalaa. Aivan karmea jakso. Läksyjä tuli armottoman paljon ja loppuvaiheessa mie romahdin ja jätin kaikki läksyt yksinkertaisesti tekemättä. Koeviikko tuntui oikeastaan aika helpolta (ehkä sen takia, koska en oikeastaan vaivautunut lukemaan mihinkään kunnolla, hmm... palautuspäivää odotellessa) verrattuna itse jaksoon. Huomenna alkaa uusi jakso (lukiovuosieni viimeinen jakso!) ja lukujärjestys näyttää paljon inhimillisemmältä. Muut stressaavat jo kevään ylioppilaskirjoituksista, mutta minä olen ihan fiiliksissä peräti kolmesta jo kello yhdeltä päättyvistä koulupäivistäni. Elän hetkessä! Eläkää tekin!

Sain tässä välissä myös tietää viralliset yo-tulokset. Puhtaalla tuurilla ja perstuntumalla meni hemmetin hyvin, ainakin minun mielestäni. Keväällä olisi edessä äidinkieli, englanti ja venäjä ja nyt yritän tavoitella sitä laudaturia äidinkielestä tai venäjästä... Sitä ennen olisi kuitenkin edessä penkkarit ja en yhtään osaa päättää mikä hahmo olisin! Minulla on siis ongelmana se, että vaihtoehtoja on useampi. Olen onnistunut karsimaan vaihtoehtoni kahteen, mutta niiden väliltä en osaa enää oikein päättää. Toinen olisi enemmän minun tyyliseni, toinen tyyli olisi täysin erilainen. Tavallaan tuo jälkimmäinen houkuttelee, koska se olisi niin erilainen. Pelkään vain, että tuntisin oloni asussa epävarmaksi, koska no, kaikki tuttu ja turvallinen on kivaa.


Hengailin koululla.

Koulun lisäksi ongelmaksi on muodostunut yksinkertaisesti Suomen talvi. Se ei ole kovin ideaalinen asukuvien ottamiselle. Tai syksyhän tuolla nyt vielä on (missä on lumi!?). Kun pääsin koulusta kolmelta oli ulkona jo hämärää ja kun hovikuvaajani vapautui vasta neljän aikoihin olikin pilkkopimeää. Ennen minua ärsytti bloggaajien jatkuva valitus tästä valoprobleemasta, mutta nyt yhdyn täysillä näihin valitusvirsiin. Yritän keksiä tähän jonkun luovan ratkaisun, tarvitsisin melkeinpä jonkin superkirkkaan lampun huoneeseeni. Inspiraationkin puute vaivasi ja vaivaa vähän edelleen. Jotenkin tuntui siltä, että minulla oli ehkä vain muutama kuvaamisen arvoinen asu päällä ja varsinkin loppukuukausi meni koeviikon takia mukavasti ilman meikkiä ja kivoja vaatteita. Tänään näytin ihan rotalta (oikeasti!) ilman meikkiä ja likaiset hiukset sotkuisella nutturalla. Ah, niin tyylikästä. En viime aikoina ole myöskään oikein keksinyt mistä kirjoittaa. Kirjoittaminen ehkä vähän tympäisee äidinkielen esseekurssin jälkeen. Toisaalta taas tuntuu vapauttavalta kirjoittaa blogiin, ilman että täytyy miettiä pilkutuksia ja käyttääkö liian puhekielisiä sanoja. Tykkään toki, että blogini teksti on melko huoliteltua, mutta en minä sentään jokaista pilkun paikkaa mieti. Haluaisin blogiini myös jotakin muuta sisältöä, kuin pelkkiä asukuvia, mutten vaan keksi mitä. Höh. Toistaiseksi jatketaan siis tällä tutulla kaavalla.

Tässä välissä ehti minustakin tulla ainakin jollakin tapaa aikuinen, nimittäin täytin pari viikkoa sitten viimeinkin 18 vuotta. Baariin ei sitten loppujen lopuksi kaveriporukalla menty, ei edes tutustuttu Porvoon hurjaan yöelämään. Sen sijaan menimme kivaan ravintolaan (Gabriel 1763) syömään ja ilta jatkui vielä kaverin luona jutellessa. Oli muuten hemmetin hyvät pitsat tuolla ravintolassa. En ollut aikoihin syönyt pitsaa, joten oli pakko ottaa, varsinkin kun erityisesti tuon ravintolan pitsat olivat niin kehuttuja. Isoja kylläkin, oli pakko löysätä vyötä loppuillasta. Pitsan kanssa 18-vuotias Liida joi limsaa. Joskus minun on kyllä päästävä baariin - ihan vain senkin takia, että sitten olen yhtä kokemusta rikkaampi. Toistaiseksi en kuitenkaan ollut henkisesti valmis, jaiks. 


Rennompaa asua koeviikon alkupuolelta. Ja tällöin olin vielä hyvin siistissä kuosissa.


Jonkin päivän asu, laatu taas 6/5 ja jähmettyneet poseeraukset, koska olin juuri lähdössä uimaan ja jännitti.

Minut piti kiireisenä vielä yksi toinenkin asia inspiraation puutteen ja koulun lisäksi. En olekaan viitsinyt tästä blogissani kertoa, mutta kerronpa nyt, vaikka vähän jännittääkin tästä julkisesti kertoa. Sain kolmisen viikkoa sitten päätökseen kolme viikkoa (kahdeksan kertaa) kestäneen aikuisten uimakoulun. En lapsena oppinut uimaan ja pelkään kovasti vettä - olen itse asiassa kirjoittanut pelostani ja kokemuksistani liittyen aikuisten uimakouluun oman postauksensa, mutta en ole nyt kuitenkaan varma haluanko sitä julkaista. Meneekö jo liian henkilökohtaiseksi? Hmm. Tavallaan olisi kiva julkaista se, sillä vesipelkoa käsitteleviä kirjoituksia ei hirveästi netistä löydy - ehkä kyseessä on jonkinlainen julkinen salaisuus? Suomessa nyt kuitenkin on metsän lisäksi tuhottoman paljon järviä, joten kukapa aikuinen tai nuori ei osaisi uida? No, mm. minä. Ja ne kuusi muuta, jotka olivat samassa uimakoulussa kanssani. En nimittäin luokittelisi vettä erikoisempien pelkojen joukkoon, mutta toisaalta tässä puhuu nyt itse vesipelkoinen.

Enhän minä tuolla uimakoulussakaan oppinut varsinaisesti uimaan, kun pelko oli niin paha, että syvään veteen mentäessä olin itkun partaalla ja kieltäydyin täysin menemästä veteen, joten loppujen lopuksi uimaohjaaja joutui käsistä pitäen raahaamaan ohjaamaan minut sinne. Siis naurettavinta hommasta tekee se, että minulla oli tuolloin juoksuvyökin päällä, mutta ei se paljoa auta kun pelottaa (kyselin usein tuntien aikana, että kannattelevathan nämä kellukkeet oikeasti). Kun se ongelma on päässä. Enhän minä matalassakaan vedessä viihtynyt aluksi yhtään ja minulla vei kauan, että uskalsin laittaa koko pään veden alle. Nenäklipsin ja uimalasien kanssa, ilman niitä ei onnistu. Ilman nenäklipsiä tulee heti tunne, että hukun. Tai entä ne legendaariset selkäuintiyritykset, jolloin homma meni lähinnä niin, että uimaohjaaja kannattelee minua meikäläisen hokiessa hysteerisenä "en pysty, en pysty!"ja esittäessä useasti hyvin oleellisen kysymyksen "m-mutta m-miten ihmeessä minä tulen alas tästä asennosta!?" En ennen tiennyt mitä hyperventilointi on, mutta nyt tiedän. 

Uimakoulun loputtua pystyin uimaan alkeellista rintauintia pienen kelluttavan vyön kanssa ja silloinkin minulla piti olla koko ajan joko altaan reuna tai ihminen lähellä, muuten iski paniikki. Ja ihmisen piti olla sellainen johon luotan 100 prosenttisesti, oikeastaan altaan reuna on parempi, se ei petä. Haluaisin kuitenkin heittää koko vyön hevonkuuseen, sillä minä ihan todella haluaisin oppia uimaan ja päästä eroon pelostani. Mutta ei muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo lumessa! Tai vedessä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen jo itse asiassa peräti kerran uskaltautunut uudelleen uimahalliin, tosin ei se nyt varsinainen menestystarina ollut: jo kahdessa viikossa pelkoni oli ehtinyt ottaa muutaman askeleen taaksepäin (nyt ymmärrän, miksi uimaohjaaja painotti, että uimakoulun päätyttyä uimassa olisi hyvä käydä vähintään kerran viikossa - ei niinkään niiden vähäisten uimataitojen ylläpitämiseksi, vaan sen takia, ettei pelko pääsisi taas kasvamaan) ja kesti jonkin aikaa, kunnes uskalsin päästää reunasta irti. Onneksi oli melko tyhjillään tuo uimahalli: koko hyppyallas oli minun käytössäni, joku mies siinä kävi välillä hyppelemässä (radoille en kehtaa vielä mennä). Tunnin sisällä uskaltauduin kuitenkin uimaan (juoksyvyö päällä tietenkin) siten, että edes sormenpääni eivät yltäneet altaan reunaan. Success. Ensi kerralla aion taas kokeilla kevyempää vyötä, jonka kanssa jo kerran uin uimakoulun aikana. Vaikka en aikuisten uimakoulussa oppinutkaan uimaan, se antoi minulle kuitenkin tarvittavat työkalut uimisen opetteluun ja tarvitun potkun persuksille. Ja toki se myös auttoi pahimpaan pelkoon: ennen en pystynyt edes suihkussa laittamaan päätä veden alle.


Vesipelkoisen varusteet.

Kilometripostaus jatkuu lyhyellä joulufiilistelyllä, sellaisella vähän pakotetulla, koska apua! Missä on joulufiilikseni? Marraskuu meni niin vauhdilla koulukiireiden takia, etten edes ehtinyt tajua joulun olevan jo ovella. Nyt on jo joulukuu. Sanon tämän varmaan aina joka vuosi, mutta kauhean nopeasti meni tämä vuosi! Olen kyllä ostanut joulukalenterin, koristellut huoneeni, kuunnellut joulumusiikkia ja juonut glögiä, mutta perhana, ei se joulufiilis nyt vaan tule. Ei kai auta muu kuin antaa joulukuun mennä eteenpäin, ehkä se joulufiilis joskus tulee. Ilmakin on ihan kamala, tuulee niin hirveästi, että olen jopa harkinnut farkkujen pukemista päälle kun menee hermo helmoja pidellessä. Kaiken lisäksi vielä sataakin vaakatasossa, koita siinä sitten pitää sateenvarjoa toisessa kädessä ja toisella pidellä helmaa alhaalla. Olen kyllä välillä vähän huonompina päivinä miettinyt, että mitä väliä, antaa vilkkua vaan. 

Mutta surettaa vähän, ettei sitä lunta ole. Kyllä se vaan tuo joulufiiliksen paljon helpommin. Olisi edes vähän pakkasta, niin olisi sellainen mukavan raikas ilma. Huvittaa, että viime vuonna tähän aikaan käytin jo talvitakkia ja saappaita, mutta tänään kävelin tuolla ulkona trenssi auki ja jaloissa ballerinat (koska asun viiden minuutin kävelymatkan päässä koululta ja yhdet kengät aiheuttivat minulle niin pahat hankaumat kantapäihin, että ballerinat ovat melkeinpä ainoat kengät, jotka tuntuvat mukavilta). Tällaisiako nämä etelän talvet nyt ovat? Muutan ihan varmana sitten Utsjoelle kasvattamaan poroja.


Joulukoristelua. Jouluna more is more!


Täällä etelässäkin saatiin nauttia lumesta muutaman päivän ajan. Onneksi otin tämän kuvan matkalla kouluun, sillä kun kolmen tunnin päästä pääsin pois oli lumi jo sulanut.

Joulu tässä nyt kuitenkin on tulossa, tahdoin tai en. Olen kyllä henkeen ja vereen jouluihminen, vaikka nyt joulufiilis onkin vähän hukassa. Rakastan joulussa sitä ihanaa tunnelmaa ja lämpöistä fiilistä (joka on vielä kadoksissa!). En itse kärsi minkäänlaisesta joulustressistä, vaan päinvastoin koen joulun hyvin rauhoittavana. On ollut ihanaa seurata miten joulutavarat ovat tulleet kauppoihin ja hiljalleen joululaulutkin ovat alkaneet soida kaupoissa. Lenkkeilykin on hauskempaa, kun talojen ikkunoissa on kauniita jouluvaloja, joita ihailla. Joulussa on vain jotain niin taianomaista ja jaksan edelleen innostua joulupukista ja tontuista, vaikka en lapsi enää olekaan (henkisesti taidan kyllä vähän olla). Pidän kyllä tietyllä tavalla myös joulun uskonnollista merkitystä hyvin kauniina, vaikka itse en oikein mihinkään uskokaan. Varsinkin uskonnolliset joululaulut ovat lähellä sydäntäni. Onko tämä nyt sitten ihan väärin, en tiedä. Ei se niin tarkkaa ole.

Kävin lauantaina myös Porvoon vanhan kaupungin joulunavajaisissa etsimässä joulufiilistä. Se oli hieman haasteellista, sillä ilmeisesti koko Porvoo oli päättänyt tulla paikalle (vannon, ikinä ennen ei tuolla ole noin paljon porukkaa ollut!) ja puolet koko spektaakkelista meni ohi hyvää paikkaa etsiessä ja lapsukaisten juostessa ympäriinsä. Eli se siitä joulufiiliksestä. 

Mutta joo, takaisin ollaan ja toivottavasti nyt joulukuussa saisin vähän enemmän postauksia kirjoiteltua! Hyvää joulun odotusta (tai hanukkan odotusta - tai ihan vaan mukavaa joulukuuta) kaikille!


Varmaankin koko Porvoo oli paikalla joulunavajaisissa.


Joulupukki!

Sorry, no proper translation this time as this post is so long. But in a nutshell:
- I'm back!
- I had a horrible period at school. Two courses of English, two courses of Finnish and Russian and Spanish. So school kept me pretty busy.
- I nailed my matriculation examination (the first part of it)!
- Finland's winter is really frustrating. So dark, I can't get good outfit photos. I'm also suffering from a lack of inspiration.
- I turned 18 a couple of weeks ago!
- I participated in a swim school for adults and finished it three weeks ago. I suffer from a fear of water so it was really difficult for me and I didn't learn how to swim. But now I know how to swim in theory and I'm practicing to swim at my own pace. Swim school also helped me with my fear: before swim school I couldn't even put my head under the shower. I have been once at the swimming hall after the swim school ended and I guess I was away for too long. It took me some time until I had the courage to let go of the edge of the pool. But eventually I was able to swim in the pool with a little floating device wrapped around my waist!
- Christmas is coming and I love it!

Miss Liida Inez

Sunday 8 November 2015

OOTD: Plum coloured

Heips!

Nyt on siirrytty jo marraskuuhun ja joulukin alkaa olla ovella. Vähän kyllä harmittaa tuo lämmin ilma, saisi olla jo viileämpää. Kohta saa alkaa taas jännittää tuleeko valkoinen joulu vai ei. Viime vuonna jouluna oli lunta, mikä oli aivan ihanaa. Ellen väärin muista, taisi sitä lunta tupruttaa jopa jouluaattonakin. Olisipa tänä jouluna edes vähän pakkasta, sillä kyllä minulla menee vähän fiilis, jos joulukuussa sataa kaatamalla vettä. Lunta en tosiaan välttämättä vaadi, mutta edes pari astetta pakkasta pitää kyllä olla.


Marraskuussa tapahtuu hirveästi kaikkea muutakin jännittävää. Ensinnäkin, minä täytän 18. Ollaan nyt lyöty vissiin kaverien kanssa lukkoon, että "lasillisille" ainakin mennään (lainausmerkit siksi, koska en itse halua mitään alkoholijuomia ottaa, eli periaatteessa tuossa ei ole mitään sen ihmeellisempää, heh) ja on minua nyt kovasti yritetty baariinkin houkutella. Olen aika kauhuissani ajatuksesta, mutta voihan baarissa käymistä aina kokeilla. Sitten voin ainakin sanoa tykkäsinkö siitä vai en (eli luultavasti en).

Lisäksi viralliset yo-tulokset tulevat marraskuun loppupuolella. Vähän jänskättää, koska kun miettii miten "paljon" luin, nuo alustavat olivat aika hämmentävän hyvät. Saa nähdä kuinka paljon nuo nyt laskevat ytl:ssä...


Sitten asua torstailta. Tässä on vain ollut niin kamala kiire, etten ole ehtinyt kirjoitella tätä postausta. Nytkään ei jotenkin ole sellaista kirjoitusinspiraatiota, ehkä kulutin kaiken inspiraation perjantaina, kun istuin yhdestä neljään saakka koululla kirjoittamassa äidinkielen esseeharjoitusta. Mekko on "uusi", eli reilu kuukausi sitten ostettu, en vain ole sitä esitellyt vielä blogissa. Ihastuin heti tämän Hoochie Mama Janesta ostetun mekon syksyiseen värimaailmaan. Siinä on myös ihanat pitkät hihat ja toimii ihan hyvin ilman tylliäkin, tosin kyllähän tämä tylli tuo tähän vähän kivaa ekstraa. Villatakin löysin keskiviikkona kirpputorilta, maksoi vain euron! Kiva löytö.


Jos jotain hyvää tästä lämpimästä syksystä pitää repiä, niin olenpahan ainakin pystynyt käyttämään kaikkia takkejani! Minulla on aika paljon ns. välitakkeja, ehkä vähän liikaakin... Tällä kertaa käyttöön pääsi tummansininen takki, joka sopi aika hyvin yhteen mekkoni kanssa.


Hello! It's November and Christmas is so close! I hope that we will have snow this Christmas, now it's just raining and it's pretty warm. At least I have been able to use all of my coats because of this warmer weather. That's a good thing. November means that I will turn 18 and the official results of my matriculation examination will be published, so I'm pretty nervous. 

I wore this outfit on Thursday, I've just been so busy lately, so I haven't been able to post this here earlier. I really like the colours in this dress, so autumnal. The cardigan is also new, I bought it from a second hand shop and it was only one euro! That's what I call a great find!

Miss Liida Inez

Saturday 31 October 2015

OOTD: Je m'appelle Liida et j'ai une baguette

Bonjour et joyeux Halloween!

Perjantaina koulussamme oli teemapäivä (tai koko viikko oli teemaviikko, mutta oman korteni kannoin kekoon vasta perjantaina) Halloweenin kunniaksi. Hurjimmat ja pelottavimmat kuteet päälle ja kouluun, jonkinlainen pukukilpailukin ilmeisesti järjestettiin. Itse en osallistunut, koska nähtyäni Pahattareksi pukeutuneen tytön tajusin, että minulla ei ole mitään mahdollisuutta voittaa. Päädyin edellisiltana vallan hurjaan asuun, pukeuduin nimittäin "stereotyyppiseksi pariisilaisnaiseksi." Ihan hyvin onnistuin, monet tunnistivat ainakin mihin kansallisuuteen tähtäsin! Tämä asu oli tosiaan aivan viime hetkellä kokoon koottu, sillä alunperin en ollut ajatellut pukeutuvani mihinkään tiettyyn asuun. Edellisiltana mieleeni kuitenkin tuli tämä mahtava idea pariisilaisnaiseksi pukeutumisesta, sillä tiesin tarvittavien vaatekappaleiden löytyvän vaatekaapistani. Kerranhan vuodessa tämä Halloween vain on - tosin itse saan leikitellä hauskojen asukokonaisuuksien kanssa vielä helmikuussa penkkareiden merkeissä. Ja silloin panostus tulee olemaankin huima!

Haluan myös pahoitella kuvien surkeaa laatua. Tällaista tämä nyt on, kun hovikuvaaja saapui kotiin vasta 17 aikoihin ja sitten pitikin kiitää ulos ottamaan kuvat, ennen kuin pimeys laskeutuisi. Salama oli otettava käyttöön, sen verran hämärää oli jo. Oli myös aivan saatanan kylmä, hengitys höyrysi ja meikäläinen vetelee kylmän viileästi ulkona ilman takkia. No, kyllä näistä kuitenkin hahmottaa missä on bloggaajan pää ja jalat.


Nyt on lokakuun viimeinen päivä. Tapanani on ollut aloittaa julkinen jouluhössötys marraskuussa, mutta kai minä saan anteeksi, jos nyt päivää aikaisemmin aloitan? Eli jos et ole jouluihminen, voit vapaasti skipata tämän osuuden. Olen siis tässä viime aikoina alkanut suunnitella kaikenlaista jouluun liityvää, ehkä tärkein mainittava asia on joulukoristelu! Muutimme uuteen asuntoon helmikuussa, joten tämä on ensimmäinen joulu täällä. Kaapissani odottaa valtava laatikko joulukoristeita, mutta kyllä asia nyt on vaan niin, että joulukoristeita tarvitaan lisää. Saatoin ehkä hieman seota selaillessani Ikean sivuja, nimenomaan keskittyen tuon ruotsalaisen ihmekaupan joulujuttuihin. Silmääni pisti heti 155 senttinen (eli minua muutaman sentin lyhyempi) tekokuusi. Minulla on ollut käytössäni sellainen minikuusi, mutta nyt haluaisin isomman kuusen. Nyt on sitten vaan pakko päästä Ikeaan joku viikonloppu, menee taas omaisuus joulukoristeiden hankkimiseen. Stockmannin jouluosastollekin on päästävä sitten lähempänä joulukuuta. Olen muutenkin ihan täpinöissäni, sillä kauppojen lehtihyllyillä on joululehtiä, Citymarketissa myydään jo jouluvaloja, Suomalaisessa kirjakaupassa adventtikalentereita ja radiossa mainostetaan partiolaisten adventtikalenteria. Kaikkea olen kyllä hypistellyt, mutta mitään en ole vielä ostanut.

Odotan joulua ja joulukuuta senkin takia, että nämä todella hektiset loka- ja marraskuu saadaan pois lukujärjestyksestä. Minulla on kauhea jakso meneillään ja elän sillä ajatuksella, että tämä on toisiksi viimeinen jaksoni lukiossa. Olen nukkunut viimeisten parin viikon aikana keskimäärin viisi tuntia yössä, sillä joko väännän läksyjä ja pänttään sanakokeisiin iltamyöhään tai sitten menen ajoissa nukkumaan, mutta pyörin stressaantuneena sängyssäni. Muutakin stressiä aiheuttavaa on elämässäni meneillään, joka on toisaalta kyllä tosi kivaa, toisaalta ei. Olen joutunut kohtaamaan yhden elämäni suurimmista peloista, eikä ainakaan ensitapaaminen ollut onnistunut, sillä olin koko ajan itkun partaalla. (Ei sitten hävettänyt yhtään.) Toinen kerta meni jo vähän paremmin. En tiedä tulenko kertomaan tästä asiasta blogissani sen enempää, koska se menee jo ehkä vähän liian henkilökohtaiseksi. Täytyy miettiä.


Viitatakseni vielä postaukseni hienoon otsikkoon: uskokaa tai älkää, olen opiskellut lukiossa kolme kurssia ranskaa, ensimmäisenä vuonna. Ja uskokaa tai älkää, sain kahdesta kurssista yhdeksiköt ja yhdestä kympin! Tämän postauksen otsikkoon nämä minun nykyiset ranskantaitoni kuitenkin tiivistyvät aika hyvin. Katselin jokin aika sitten vanhoja ranskanvihkojani ja esseitäni ja ihmettelin, miten olin joskus saanut yli 50 sanaisen esseen kasaan. Harmittaa tosi paljon, ettei aika enää yksinkertaisesti riittänyt ranskan jatkamiseen: onhan se vaan niin pirun nätti kieli ja mielenkiintoinen kulttuuri. Venäjä vei kuitenkin mukanaan ja halusin keskittyä siihen täysillä, kun sitä olin ranskaa pitempäänkin lukenut. Haluaisin kuitenkin vielä joskus opiskella ranskaa uudelleen ja tällä kertaa kunnolla. Olen vaan melkoinen kielihirmu, haluaisin oppia niin hirveästi kaikkia kieliä! Onneksi minut on sentään siunattu kielipäällä (joka paikkaa hyvin surkeaa matikkapäätäni) ja opin suht helposti kieliä (toki joudun töitä tekemään, mutta ymmärrän kyllä asiat kun vain ne luen, toisin kuin matikassa...). Olen opiskellut kaikkia mahdollisia kieliä, joita lukiomme tarjoaa, paitsi saksaa (ruotsi, englanti, venäjä, ranska, espanja)! Enkä pääse tätä tapahtunutta vääryttä korjaamaan, sillä ensi jaksossa tarjolla oleva saksa 1 menee päällekäin venäjän abikurssin kanssa. Nyyh. En kyllä ole oikein ikinä ollut kiinnostunut saksasta, mutta olisi sitäkin ollut mielenkiintoista kokeilla.


Bonjour et joyeux Halloween! We had a "theme week" at our school because of Halloween and on Friday we got to dress up in our scariest costumes and there was even a costume competition. I didn't participate though, because after seeing a girl dressed up as Maleficent, I realized that I didn't have any chances of winning. I myself dressed up in quite a frightening costume: I was a French lady! This was totally a last-minute costume: I came up with the idea on Thursday evening! I found all the garments from my wardrobe.

I would like to apologize: the quality of these photos is really bad, I know. But my photographer didn't show up until 5 pm and it was getting dark. It was also extremely cold and I had to use the flash.

I'm freaking out because of Christmas. I've already seen lots of Christmas magazines, decorations, lights and Advent calendars in the shops and it makes me so happy! I have already started to make plans concerning Christmas and I need a new artificial Christmas tree. Yes. I've had a very tiny Christmas tree, but now I would like to buy a bigger one from the one and only Ikea. Another reason why I'm waiting for Christmas and December is because then October and November will be over. I have a horrible period at school and I have slept around five hours per night for the last few weeks. Either I'm doing my homework and studying for vocabulary tests or then I'm at the bed, but stressing about school. I have also another thing in my life that is causing stress: it's really fun, but really horrible at the same time. I've had to confront one of my biggest fears and our first meeting was really bad. I was about the burst into tears all the time. I'm not sure will I tell about this here, as it may be a little bit too personal.

And oh, believe it or not, but I have studied French. I studied it on my first year at high school, for three whole courses. They even went really well, but I just didn't have the time to continue studying it, because Russian took all my time. I started to study Russian at junior high school and I wanted to concentrate on it. I just love languages so much and I have studied many of them (English, Swedish, Russian, French and Spanish). I would like to study French again someday and maybe German too.

Miss Liida Inez

Sunday 25 October 2015

OOTD: Simple & sophisticated

Hei! Olen palaillut ihanalta syyslomalta takaisin hieman tympäisevään arkeen, oikeastaan jo viikko sitten. Pahoittelut pitkähköksi venyneestä postaustauosta, lomalla halusin vain rentoutua ja loman jälkeen iskikin sitten kauhea masis koulun takia. Nyt olen jo hieman toipunut tästä hetkellisestä ahdistuksesta ja hyppelen taas kouluihin suorastaan innosta hihkuen. Noh, olimme siis mökillä kokonaisen viikon syyslomalla. Siellä tuli nautittua rauhallisista aamuista ja aurinkoisista päivistä. Ei ollut päivää, jolloin aurinko ei olisi paistanut! Kävi kerrankin hyvä tuuri. Ilmakin oli sen verran lämmin, että ulkona pystyi istumaan, kunhan vain pukeutui lämpimästi. Piipahdimme kaksi kertaa Tampereella, joka oli vain puolen tunnin ajomatkan päässä mökiltä. Maanantaina kävimme katsomassa Pietarin baletin esittämän Joutsenlammen Tampere-talolla (ai että mikä esitys!) ja torstaina teimme vähän ostoksia keskustassa ja muuten vaan kiertelimme Suomen lempikaupungissani. Teen tästä varmaankin jonkun erillisen postauksen, minulla on kuitenkin sen verran kuvia upeista maisemista ja omasta pärstästäni. Tai ainakin johonkin postaukseen näitä kuvia sitten tungen.




Nyt kuitenkin itse aiheeseen eli asuuni! Tampereelta tarttui mukaan mm. tämä kuvissa esiintyvä takki. Toiset rakastavat kenkiä, toiset laukkuja - minä takkeja. Puolustuksekseni voin sanoa, että tämä kyseinen takki, jonka nyt esittelen, maksoi huimat viisi euroa! Ostin sen Radiokirppikseltä, josta tarttuu aina mukaan jotakin, kun Tampereella käyn. Takki kiinnitti heti huomioni, kun näin sen roikkumassa henkarissaan, mutta se näyttää silti ehdottomasti paremmalta, kun se on päällä. Helmakin on sen verran tilava, että alle mahtuu myös tyllialushame. Radiokirppikseltä tarttui mukaan myös muutama huivi, mukavat ja vähän H&M:mää laadukkaammat ballerinat, pehmoinen villatakki, kauan himoitsemani Ville Haapasalon kirja Et kuitenkaan usko sekä no, toinen takki. Talvitakki tällä kertaa. Sekin lähti alle kympillä. Onneksi sentään asun Suomessa, jossa takeille on oikeasti käyttöä.




Asuni yksinkertaisuus kuvaa aika hyvin sitä oloa, mikä minulla oli loman jälkeen. Ja varmaan nuo ilmeenikin (kuvia oli oikeasti about 50 ja n. 40:ssä niistä katselin maata) kuvaavat aika hyvin fiilistäni. Oli hyvin lähellä, etten olisi vain marssinut kouluun verkkareissa ja ilman meikkiä, kun vielä koulu alkoikin kahdeksalta venäjällä. Venäjäntunnilla revinkin jo hiuksia päästäni, sillä heti loman jälkeen piti anivarhain keskustella ilmastonmuutoksesta po russki. Argh! Takin alta paljastuu Tukholmasta ostamani hame (johon kuuluu myös oma bleiserinsä, mutta se on minulle hieman iso), kirpputorilta ostettu bleiseri ja paita (bleiseri H&M:än ja paita Vero Modan) sekä kengät, joiden ostopaikasta minulla ei ole mitään mielikuvaa.

Loppuun todellinen hyvän mielen biisi, jota olen kuunnellut jo useamman päivän ajan! Meghan on niin symppis.


I'm sorry that I haven't been posting lately! My autumn break ended about a week ago and it was really hard to go back to school. This is my last year at high school and I have lost my motivation!... But my autumn break was lovely, we spent it at a cottage and the weather was amazing! We also went to see Saint Petersburg Ballet performing Swan Lake. It was so magical!

Then the outfit! The coat is new, I found it from the flea market and it was only 5 euros! The skirt is from Stockholm, everything else is thrifted. I'm sorry for my apathetic expressions in these photos, I just wasn't feeling the school. 

And last but not least, Meghan Trainor's new song, which I have been listening for days. I absolutely love it!

Miss Liida Inez

Saturday 10 October 2015

OOTD: What does the fox say?

Asukuvia pukkaa taas! (Ja tiedän, postauksen otsikko on jo niin aikansa elänyt...)

Suunnilleen koulujen alkamisesta saakka odottamani syysloma alkoi ja tällä hetkellä olenkin mökillä. Mökki on Ylöjärvellä järven rannalla, mutta aiomme piipahtaa myös Tampereella muutaman kerran. Maanantaina menemme katsomaan Pietarin baletin esittämää Joutsenlampea ja torstaina kiertelemään kauppoja ja kirpputoreja. Muuten suunnitelmissa on vain mökkihöperöityä virkkaamalla ja lukemalla paljon. Ajattelin myös kokeilla leipoa kurpitsapiirakan, mutta katsotaan miten käy. Sitä ennen kuitenkin vielä asupostausta!


Eli niin, se asu. Tiistaina päälle valikoitui Frida Marinasta aikoja sitten ostettu mekko, joka on joutunut olemaan vaatekaappini pimennossa jo useamman kuukauden. Sen kanssa yhdistin Tukholmasta ostamani bleiserin. Asun varsinainen ydin ja asuste, jonka ympärille asun kokosin, on kuitenkin tuo kettukaulahuivi. Virkkasin sen parhaimmalla koeviikollani ikinä (minulla oli yksi koe), kun vapaa-aikaa oli vaikka kuinka. Olin jo useaan otteeseen ihaillut tällaisia kettuhuiveja selatessani Pinterestiä sun muita kuvapalveluita, mutta vasta nyt tuli hyvä hetki virkata sellainen. Tai no, yleensähän nämä on vissiin neulottu, mutta minä kun olen niin avuton neulomisessa, päätin tyytyä virkkaamiseen. Ohjeen vedin omasta päästä, mutta inspiraatiota haeskelin kuvista. En sitten taaskaan kirjoittanut ohjetta ylös, olisin mieluusti sen tänne jakanut. Muistan kyllä suunnilleen silmukkamäärät, mutta en muista kuinka monta kerrosta virkkasin yms... Virkkasin tämän neljässä päivässä, eli nopea tuo oli kuitenkin tehdä. Voisin tehdä samalla tyylillä myös esimerkiksi pesukarhukaulahuivin! Ja sitten lupaan kirjoittaa ne ohjeet ylös. Suunnitelmissa olisi myös virkata (joo, olen nyt jostain syystä hurahtanut kaulahuivien virkkaamiseen) Luihuisen tupakaulahuivi - pysyn uskollisena omalle tuvalleni!




Olen onnistunut rakentamaan itselleni taas vaihteeksi aika hulvattoman lukujärjestyksen. Pelkkiä kieliä; kaksi kurssia englantia, kaksi kurssia äidinkieltä, yksi kurssi espanjaa ja yksi kurssi venäjää. Läksyä tulee sanoinkuvailemattoman paljon ja englannissakin täytyy oikeasti nykyään vaivautua lukemaan niitä sanoja, kun sanat ovat luokkaa eutrophication (joka on suomeksi muuten rehevöityminen). Venäjäkin on hypännyt ihan uudelle levelille ja äidinkielen kielioppikurssi on melkoista lystiä (not). Espanja taas on oikein mukavaa, kun opettelemme ihan basic juttuja. En oikeastaan erityisemmin tykkää espanjan kielestä, mutta päätin ottaa sen saadakseni kurssimäärän täyteen. Otan mieluummin kieliä, kuin minusta kovin tylsiä reaaleita. Silti, odotan aavistuksen kevyempää kolmosjaksoani kuin kuuta nousevaa. Abivuonna motivaatio jotenkin tyssää kuin seinään, mistä lie johtuu. Ainakin minulla on käynyt näin. Ykkös- ja kakkosvuonna ei ollut mitään ongelmaa olla koulussa kahdeksasta neljään, mutta nyt jo pelkkä herääminen kouluun tuntuu aivan liian suurelta ponnistukselta.




Sitten vielä muutama kuva uudesta takistani, joka esiintyikin jo viime postauksessa. Se on ollut melkoisessa tehokäytössä. On se vaan niin suloinen!




Vielä tähän loppuun: torstaina osallistuin lukiollani vuosittain järjestettävään senioreiden illanviettoon. Illanviettoon kokoontuvat siis lukiomme seniorit ja siihen kuuluu myös keskustelupaneeli. On tapana, että myös lukiomme nykyiset opiskelijat ovat edustettuna muutaman opiskelijan voimin. Tänä vuonna minua ja erästä toista opiskelijaa pyydettiin mukaan paneeliin, jonka aiheena oli "Kauneus kautta aikojen." Jouduin harkitsemaan asiaa hetken, sillä en todellakaan ole hyvä puhumaan, vaan koen ilmaisevani itseäni paremmin kirjoittamalla. Lopulta en kuitenkaan kehdannut kieltäytyä. Ja aina välillä pitää mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle! Ja en kadu yhtään, että osallistuin, vaikka aina välillä tulikin tuskanhiki otsalle lukiomme entisen opiskelijan ja vuoden 1999 Miss Suomen Vanessa Kurrin esittäessä kysymyksiä. Jaa, mitäs minä tuohon vastaan!? Aina minä sain kuitenkin jotain soperrettua ulos leipälävestäni. Toivottavasti kuulostin suht fiksulta, aina ei itsestä tuntunut siltä, heh. Ilta päättyi kahvitteluun ja vieraiden kanssa seurusteluun.


(Kuva lainattu opomme blogista)

My autumn break started yesterday and right now I'm at a cottage in Ylöjärvi, Finland. We will spend our holiday here. Ylöjärvi is close to another Finnish town called Tampere (which is my favourite town in Finland!), so we will go there a couple of times; on Monday we will go to see Swan Lake performed by Saint Petersburg Ballet and on Thursday we will go to do some shopping.

But then the outfit! (I know, the title is so last season...) On Tuesday I combined my cute little fox scarf with my old dress and blazer I have bought from Stockholm. I crocheted the scarf myself and didn't follow any pattern, because I'm really not so good with following a strict pattern... I did look up for some information from the internet though. But sadly I didn't write the pattern down! I've been thinking of doing a raccoon scarf soon, so I will write its pattern down, I promise! I also want to crochet a Slytherin scarf - I will stay loyal to my Hogwarts house forever!

The last photo is from Thursday. I participated in a social evening held at my high school. The old students of the school gather to the school to meet each other again, every single year. A discussion panel is an important part of the evening and usually a couple of students are invited there to represent our school's present students. This year I (and another girl) was asked to participate in this evening and discussion panel, but I have to say that I had my doubts. I don't particularly like speaking to a bigger crowd, but well, sometimes you have to get out of your comfort zone! I ended up enjoying the evening, chatting with the seniors and answering to the questions of a former Miss Finland and our school's student Vanessa Kurri.

Miss Liida Inez